My fifth day in Hawaii and I deeply enjoy all this!
Weather is all the time comfortable and pleasant, air is humid what feels so good on your skin. I can't hope better January than this ! Sun sun sun, I love you.
Yesterday we drove to another side of island, that place called Hilo. That side of island it rains almost every day and that's why air is more humid. Kona, where we stay is more sunny and less rainy. But anyway yesterday we went to the beautiful rainforest, what felt absolutely unreal! It was so green and so huge, like my big dream what came true. I saw couple gorgeous waterfalls and huge ferns. I thinking that's my favourite place on the earth and I will come back some day, I have to come back!
Life here feels so relaxing and people are on good mood and smiley ! :) They drive scooters without helmet and wearing flowers on their hair, lovely. Ocean is very wide and I can see it and feel the warm breeze almost all the time.
I planned to start writing this blog in english because i really wanna practice my english, so I think this could help! :)
Huomen aamuna aikaisin lahdetaan Liisan (tatini), Paulin (sen mies) ja Bryanin (pikkuinen serkkupoika) kanssa lentokentalle ja siita Hawaijille. Aiomme viettaa vajaat 2 viikkoa suurimmalla saarella, Big Islandilla. Saaren koosta kuulin sen, etta kuulemma noin 3 tuntia kestaa kun ajaa toisesta paasta toiseen, ja hox! tama on se suurin saari.
En osaa sita viela ollenkaan paahani sisaistaa, en millaan. Mina, Hawaiji, lamminta, kosteaa ja niin erilainen maailma. Huhhuh... :)!Olen yrittanyt kuvitella sita ja onhan niita jonkinasteisia kuvitelmia tullutkin, mutta ei sita kuitenkaan viela niin hyvin osaa hahmottaa. Eipa ole koskaan tullut oltua trooppisessa ilmastossa, mutta pian on.
Pakkailin juuri laukun kuntoon ja sisalto on hyvin hihatonta, kevytta ja lyhytta. Tallainen sisalto miellyttaa minua ja paljon!
Hyvanmielen musaa Jack Johnsonilta, miehelta Hawaijin.
Vihdoin perilla Kaliforniassa, monien monien tuntien odotteluiden ja lentojen jalkeen. Peruttuja lentoja ja teknisia ongelmia, mutta onneksi ne on nyt jo takana pain. Aamulla ensimmaisena kun herasin, pomppasin koneelle ja tarkistin miten vaaleissa on mennyt. Voi sanoa, etta todella hyvinhan siella on mennyt. Aaneni saanut Haavisto toisena, wuhu wuhu ! Pidan kovasti hanen persoonastaan ja ajatusmaailmasta. Pekasta huokuu ilo, lampo, rentous, ymmarrys, suivaitsevaisuus, uskottavuus ja luottamus. Nyt vain toiselle kierrokselle kaikki tuki Pekalle ja sen jalkeen ei voi kuin hymyilla hyvalle lopputulokselle.
Kiva seurata Iltalehden ja facebookin kautta tuota vaali myllakkaa, kuinka siita linkitetaan ja kirjotettaan niin hurjasti. Mutta onhan se tarkea asia ja harmittaa kun kaikki eivat sita omaa aantansa sitten laita likoon ollenkaan. Turha sitten valittaa jalkeen ainakaan yhtaan mitaan kun ei kerran vaikuttanutkaan asiaan. Toivon kylla kasi sydammella Haavistolle vaali voittoa.
"What is going on in here?!'' paasi suustani eilen iltana useita ja useita kertoja. Pyorittelin paatani ja naureskelin, kummallista.
Tosiaan, nythan on tammikuu eika mikaan syyskuu. Eilen illalla alkoi satamaan lujaa ja sitten jotain todella yllattavaa ja outoa tapahtui, salamoita! Ukkonen keskella talvea ! Herranjumala, sehan on tammikuu, nyt kuuluisi lumisateen tupruttaa hiljalleen eika ukkosen paukuta raivopaisena. Se oli jotain niin outoa, ihan tuntui suomen syksyyn verrattavissa olevalta saalta. Huhuh..
Olen jo ihan tapinoissani odottamassa sunnuntaita ja lentoani Kaliforniaan! Kirjoittelin tuossa juuri yhden ystavan kanssa kaliforniasta, ja maltan tuskin odottaa tapaamistamme. Ihan loistavaa !
Istuskelin aiemmin tanaan hostellin keittiolla yhdella kulmapoydalla, kuuntelin kun Paolo Nutini soi taustalla ja seurasin sivusta kun ruoanlaittoi aloiteltiin. Paolon aani ja musiikin letkeys sytyttavat ja elahdyttavat minut sateiseenkiin paivaan. Harmittaa vaan kun kyseista live-patkaa, jonka olisin halunnut linkittaa, ei loytynyt taman bloggerin kautta.. :/ plah..
Haluan viela laittaa toisen tajuntaan iskevan rytmiyhtyman Paololta, ja mukana myos video !
Muutama paiva takaperin minulla oli mielenkiintoinen keskustelu ihmisen kanssa, joka on kieltaytynyt koko facebook maailman kaytosta. Han perusteli valintaansa silla kuinka addiktoituva persoona han on ja siksi halusi jo alusta asti tehda itselleen selvaksi ettei anna internetin chattailu planeetan ottavan hallintaa hanen elamassaan. Mika se sinulle on? Riiputko sina siina vai se sinussa?
Omalla kohdallani se on ihan totta, etta jonkinasteista riippuvuutta on havaittavissa, mutta ei kuitenkaan niin suurta kuten joillain se olla. Hetkittain olenkin miettinyt luopuvani koko facebook hommasta, mutta kuitenkin vain pienen hetken. Samaan aikaan kun se aiheuttaa riippuvuutta niin onhan siita hyotyakin, yksi tapa pitaa yhteytta kauas ja lahelle ja yksi ilmainen tapa ilmaista itseaan ja saada omia taitojaan ja ajatuksiaan nakyviin.
Sitten seuraava kysymys: Ovatko nuo kaikki sanat tarpeen joita facebookissa toisellemme latelemme? Onko niilla merkitys? Kirjoitamme sen enempaa ajattelematta, se on helppoa, nopeaa ja jo niin arkipaivaista. Mita jos kirjoittaisitkin viestin ystavalle, tuttavalle tai kauan unhoksissa olleelle kaverillesi ja todella mietit mita haluat sanoa ja kuinkakohan han mahtaa reagoida lukemaansa. Jos sinulle annetaan vain 20 sanaa kaytettaviin, mita kirjoittaisit? Miettii aikaa, jolloin ei ole ollut internettia vaan olemme pitaneet yhteytta kaukaisiin kirjeitse. Ei niihin ole tohdittu kirjoittaa ihan turhanpaivaista soopaa vaan asioita, jotka oikeasti haluat talle ihmiselle osoittaaa. Tee se. Tee niista sanoista merkityksellisia.
Ulkomailla, kaukana rakkaistani ollessani, pakko myontaa facebook on se tapa jolla voin kiinnittaa elamamme toisiimme ja jolla tama molemmin puolinen rakkaus pysyy enemman elossa. Meissa kasvaa valtava ikava, joka syovyttaa meidat silta pain ellemme avaa sille luukkua ja paasta sanojamme ulos.
Lopuksi haluan linkittaa tahan yhteyteen kappaleen, jolla haluan painottaa asiaa rakkauden ja sanojen. Nama sanat ovat niin yksinkertaiset ja samalla niin kauniit. Ja yhta aikaa loistava musiikillinen huipentuma ! :)
Perjantai, niin, se on jo perjantai. Viikko ja risat viela damissa oloa jaljella.
Miten on mennyt? No, hyvinhan se tassa on mennyt. Duunit rullaa rennon letkeasti ja aikaa on hyvin hengailla seurassa ja erikseen, vaellellen kaduilla ja istuskellen kahviloissa ja kuppiloissa. Tanaan sain hommat yllattavan aikaisin tehtya ja suuntasin oitis ulos. Tuuli pemmuutti hiuksiani ja kavelyni tahtiin porttikongit alkoivat paukuttaa rytmia reggaen. Kirjastoon paastyani, kuulokkeet paahan ja jamit kayntiin! Mielipiteita on monia, mutta voin sano, etta pidan suomalaisesta reggaesta. Se on arvostettavaa, etta suomessakin ja suomenkielella sita tehdaan, peukkua tekijoille vain, wuhu!
Kirjasto jamitteluni jalkeen voisin suunnata syomaan ja illemmalla ottaa kohteeksi jonkin lungibaarin ja ostaa vaikka savukkeita... Kuulostaa aivan perjantailta !
Tama trippihan alkoi hyvin, jotenkin tyypilliseen tapaansa. Herasin eilen aamulla junaan 5 minuuttia ennen suunnittelemaani junalle lahtoaikaani ennen! Juuh, kyllahan siina muutama kirosanakin saattoi aamulla heti ensimmaiseksi lentaa. Aika ripeasti sita piti vaatteet nykia ylle ja reippailla junalle. Edellisen yon vain parin tunnin unien ansiosta, tytto ensitoikseen junassa kaiveli jotain pehmeaa laukusta tyynyn korvikkeeksi ja eikun vain pitkalleen. Junan heilutellessa etenin pysakki pysakilta kohti Helsinkia.
Helsingissa sitten lentsikkaan ja Tukholman kautta lopulta rantauduin Amsterdamiin. Ja niin.. nyt sita sitten ollaan taalla. Tyoskentelen hostellissa siivoojana ja saan vastavuoroisesti ilmaisen yopymisen ja ruoan hostellin puolesta. Tanaan oli eka tyopaivakin, oli ihan jees rentoa hommaa..
Tuntuu hyvalta olla taalla, yllatyin kuitenkin kuinka lamminta taalla on, mutta ei, en valita. Suomen jalkeen pienikin ero tuntuu suurelta, vaikkakaan eihan tuo Suomen talvi ole mikaan kovin kylma viela ollutkaan.
Pitkasta aikaa kaynnistin myos ipodini eloon ja fiilistelin tuota jo vuoden paivat siella lojunutta musiikkia. Voisi kylla olla jossain vaiheessa aika sen paivitykselle. Tassa yksi biisi ipodini katkoista.
Huvittavaa. Kaveleksin tuossa kaupungilla tanaan ja heti pikkupojat tulivat kyselemaan, etta kaynko ostamassa niille tupakkaa. No way kids ! :D
Viime syksynä syvennyin kuuntelemaan Eddie Vedderin loistavaa tuotantoa ja varsinkin tuota Into The Wild- elokuvaan tekemäänsä soundtrackia. Nyt isoveljeni, Antin, kanssa käydyn pienen keskustelun ansioista taas mieleeni palasi yksi loistava ja hyvin tätä meidän yhteiskuntaamme kuvaava biisi. Näissä sanoissa kiteytyy niin hyvin kuinka tämä meidän yhteiskuntamme toimii tai sen halutaan toimivan.
Eddie Vedder- Society
It's a mystery to me
We have a greed
with which we have agreed
You think you have to want more
than you need
Until you have it all you won't be free
Yhteiskunta, vanhemmat, mainokset ja jopa ystävät painostavat tiedostamattaan meitä olemaan enemmän ja keräämään ympärillemme enemmän ja enemmän asioita, joilla olisimme enemmän. Väistämättään sitä alkaa miettiä, että kyllä, tätä minä tarvitsen, tarvitsen ja vielä kerran tarvitsen.
When you want more than you have
you think you need
And when you think more than you want
your thoughts begin to bleed
I think I need to find a bigger place
'cause when you have more than you think
you need more space
Ja kuten Eddie Vedder on tähän hienosti koonnut sen, että kun haluat enemmän kuin sinulla on, ajattelet että tarvitset. Ja kun ajattelet enemmän kuin oikeasti haluaisit, mielesi sekoittuu suureksi sekasotkuksi, josta et löydä enää pois. Tarvitset ympärillesi enemmän tilaa hengittää, kun sinulla alkaa olla enemmän kuin luulet.
Society, have mercy on me
I hope you're not angry if I disagree
Society, crazy and deep
I hope you're not lonely without me
Yhteiskunta, mitä jos olenkin kanssasi erimieltä? Miksi kokoajan kerätä ja haalia ympärilleen maallista omaisuutta ja arvostusta, joka kuitenkaan ei takaa yhtään mitään. Kaiken lopussa, mitä sinä teet kaikella tuolla sieluttomalla omaisuudella. Ja tarvitsetko sinä niitä ihmisiä, jotka ajattelevat sinun tarvitsevan vielä jotain ollaksesi jotain? Olemme kuitenkin jokainen omia yksilöitämme ja meillä kuuluisi olla vapaus ajatella meidän omalla tavallamme ja koota mielipiteemme. Median ja mainosten puskeman painostuksen alla, se kuitenkin tekee meistä kaikista saman massan. Eikö yhteiskunnassa kuuluisi olla yksilön vapaus?
Halutaan sinun tarvitsevan, mutta milloin se tarve on täyttynyt ja olet vapaa?
I wanna try to fill my soul with happy thoughts and carry my backpack full of freedom. But that's just only me. What are you?
Tämä kaikki alkoi toissapäivänä, kun pakkasin repun ja repun selkään ja jätin taakseni loistavan reilun kuukauden. Illalla surkeuden tunne valtasi mieleni siitä, että olen menettänyt nyt kaiken sen läheisyyden ja hyvänolon tunteen, jota sain tuntea aivan hetki sitten. Maailma tuntui yhtäkkiä minulle niin painavalta.
Nyt olen Oulussa ja kyllä tämä tästä. Tiedän, että kyllä tämä tästä. Aina se on mennyt tästä ja tulee menemään tästä. Yksi, juuri äsken ex-partaheeboksi itsensä ajanut ystävä on saanut minut hyvinkin korkeisiin lukemiin ja fiiliksiin. Aiemmin tänään nautimme Pannun antimista ja ihailimme Stockmannin loistavaa jouluikkunaa!
Nyt sitä olutta peliin ja ulos riehumaan ja etsimään itseään ja todellista luonnettaan, tai jotain sellasta. :D
Matkani on alkanut taas ja paljon on edessä. Kunhan sitä vain pääsee alkuun, on enää vaikea pysäyttää.
